perjantai 6. lokakuuta 2017

Syksyn kukkia ja värejä


Suomen etelä- ja lounaisrannikolla ruska on komeimmillaan lokakuun ensimmäisellä viikolla, jatkuen hiipuen lokakuun lopulle, jolloin maisema on jo pääosin paljas mutta lämpiminä vuosina sitkeämmät lehdet pysyvät puussa vielä marraskuulle asti. Lapissa ruska on lokakuussa yleensä enää muisto vain.

Pohjoisessa Suomessa lokakuu on tyynempää ja kylmempää kuin eteläisessä Suomessa. Pohjoisessa lokakuu on talven alun ja ensilumen aikaa. Etelä-Suomessa on runsaita syyssateita, syysmyrskyjä, viileitä säitä ja pimeneviä iltoja. (Tekstiä lainattu Wikipediasta)


Seuraavassa parin edellisen viikon kuvasatoa pihalta.

Kirjo- ja korallikanukka.



Katsura.





Haltiankukka ja sininata.






Tuurenpihlaja.



Rusokirsikka.





Maa-artisokka.



Syysleimuista viimeisenä kukkii aina tämä hempeän värinen, erittäin korkea Hesperis -lajike.





Kääpiöjaloangervo on viimeisiä kukkivia angervoja.












Komeamaksaruoho.



Lokakuussa kerätään vielä satoakin. Karhunvadelmat ovat nyt vasta kypsyneet.



Ja lehtikaalia saa kerätä vielä lumentuloon asti.



Mitenkä teillä siellä, onko ruskaa vielä vai joko se on ohi?

Mukavaa viikonloppua!



sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Hyvä perhosmagneetti


Huolestuin, kun edellisten vuosien kestosuosikki, perhosbaari, ei tänä vuonna vetänytkään puoleensa asiakkaita. Olinko epäonnistunut juomasekoituksessa vai mikä lie oli syynä, mutta yhden yhtäkään asiakasta ei näkynyt elo-syyskuussa. Mutta ei hätää, pelastus löytyi taimimyymälästä. Luonnon oma baari, Syyssyrikkä! Se piti ehdottomasti ottaa kokeiluun. Ja hei, se toimi kuin magneetti!









Muutkin kuin perhoset ovat siihen ihastuneita!



Syyssyrikkä saa talvehtia ruukussa, viileässä talvetuspaikassa. Olen nimittäin kerran yhden syrikän menettänyt, kun yritin talvettaa sen ulkona maassa. Kerrasta sitä oppii!




Suloisen kaunista lokakuun alkua!



keskiviikko 27. syyskuuta 2017

Puun päivänä 💚


Puun päivä on vuosipäivä, jolloin kehotetaan istuttamaan puita. Suomessa puun päivä on 27. syyskuuta Vesan päivänä. Päivän tarkoitus on kiinnittää huomiota puiden ja metsien merkitykseen ja suojeluun. Useissa muissa maissa puunistutuspäivää vietetään maaliskuun puolivälissä.

Puun päivää voi myös viettää valitsemalla kaunein tai merkityksellisin puu. Koska minulla ei ole puuta istuttaa, tuo sopii minulle päivän teemaksi. Olisin voinut valita pihan 50-vuotiaan tammen tai valtavan kokoisen vaahteran, vanhat puut kun merkitsevät minulle paljon ja ne kertovat omaa tarinaansa. Valitsen kuitenkin puun mikä on tällä hetkellä kaunis ruskapuvussaan ja sillä on muutakin merkitystä. Tuo puu on rusokirsikka, joka kasvaa "huvikummuksi" nimetyllä alueella. Rusokirsikan taimen sain viisi vuotta sitten lahjaksi siipaltani. Rusokirsikasta on silmän iloa keväällä kukkivana ja syksyllä ruska-aikaan.

Koska puut voivat elää ilman ihmistä, mutta ihminen ei voi elää ilman puita, toivotan menestystä niin isutetuille puille kuin luonnonmetsille. Puiden tärkeyttä korostaakseni keksin tehdä aiheesta haasteen.

Haastan kolme blogiystävää kertomaan itselleen merkityksellisestä tai kauniista puusta.
Haasteen saavat: 
Kerro kirjoituksessasi kuka sinut haastoi ja laita haaste kiertämään kolmelle tai useammalle bloggaajalle.

Toivon haasteen innostavan ja näin tekevän tunnetuksi monia puita 🌳!
Myös kuka tahansa voi halutessaan ottaa tämän haasteen vastaan 🌲💚.







perjantai 22. syyskuuta 2017

Kirjailijaperheen kodissa ja puutarhassa


Elokuisena viikonloppuna tehty visiitti Porvooseen sisälsi muutakin, kuin vanhan Porvoon sokkeloisilla kaduilla ja kujilla kuljeskelua. Ensimmäistä kertaa tuli nimittäin poikettua Runebergin kotimuseossa ja siihen kuuluvassa Fredrikan puutarhassa.


Porvoon vanhaa kaupunkia






Runebergin kotimuseo ja puutarha

Runebergin perhe asui kolmessa eri osoitteessa Porvoossa, ennen kuin perhe vaurastui tarpeeksi voidakseen ostaa perheelle ison talon uudesta Empire-kaupungin osasta. Tämä Runebergien kotitalo ruutuikkunoineen ja luonnonkivestä tehtyne kivijalkoineen on entisöitynä kotimuseona.




Portaikon edustalle oli sijoitettu isoja ruukkuja näyttävine kasveineen. 





Talon kivijalan vieressä vanhoista ikkunoista tehty lämpölava.




Sisällä ainutlaatuinen tunnelma syntyy mm. perheelle kuuluneista huonekaluista, taideteoksista, astioista ja vanhoista huonekasveista. 

1800-luvun puolivälissä Suomessa heräsi suuri kiinnostus myös huonekasveihin ja niin kutsuttujen ikkunapuutarhojen perustamiseen. Fredrikan ikkunapuutarhat olivat kaupungin komeimpia. Kodissa on säilynyt myös huomattava kokoelma Fredrikan kasvien pistokkaista aina uudistettuja, nyt jo sangen harvinaisia 1800-luvun huonekasveja.
















Kesäkaudella pihalla pääsee tutustumaan talon huolella entistettyyn hyöty- ja kukkapuutarhaan.






Kun Runebergit muuttivat taloon 1852, oli puutarha jo osin perustettu. Perhe oli suuri, ja puutarha palvelikin alkuun enimmäkseen hyötypuutarhana. Fredrika muun muassa istutti jokaiselle pojalleen nimikko-omenapuun. Myöhemmin koristekasvit saivat entistä enemmän tilaa puutarhassa.




Fredrika rakasti sekä kauneutta että puutarhanhoitoa. Hän oli jo eläessään tunnettu ja arvostettu puutarhaharrastaja, jolla oli monia kontakteja aikansa muihin puutarhaharrastajiin. Lisäksi hän kävi laajaa kirjeenvaihtoa. Fredrika tilasi ystävineen siemeniä ja kasveja koti- ja ulkomaita.




Fredrikan suunnittelema ja hoitama pihapuutarha on säilynyt pitkälti vanhassa asussaan, ja sen lajien kirjo on yhä runsas. Nyt hyöty- ja koristekasvit kasvavat puutarhassa rinta rinnan kauniisti ryhmiteltyinä. Runsaaseen lajistoon kuuluu muun muassa vanhoja ruusuja, pioneja, heliotroppeja ja liljoja sekä omena- ja päärynäpuita sekä marjapensaita. Mainittakoon vielä syreenimaja ja aviomiehensä lempikukka kielo. Puutarha on yksi Suomen parhaiten säilyneitä historiallisia kaupunkipuutarhoja.






Museon pihapiiriin kuuluvat piharakennukset, jonka leikkipaikassa lapset voivat kesällä viettää aikaa entisaikojen puuhien parissa.






Kotimuseosta löytyy enemmän tietoa täältä, josta myös olen tekstiä lainannut:


Viikonloppuna on tiedossa puutarhan syystöitä, toivottavasti säät suosivat.

Hyvää viikonloppua!

sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Valkoista, punaista ja vihreää


Pallohortensian pensaista riittää leikata maljakkoonkin. Oksia kannattaa ottaa talteen myös vähän myöhemminkin, kun kukinnot ovat vihertyneet. Silloin ne kuivahtavat ilman vettä nätisti maljakossa.





Pienestä takapihan metsästä keräsin ensimmäisen puolukkasadon. Kuvittelin, että kunhan kourallinen löytyisi puolukoita, niin hyvä olisi. Mutta hih, keräys tuottikin peräti puolilitraa! Muutama mustikkakin on joukossa, koska niiden varpuja myös kasvaa vähän. Aika näyttää kumpi valtaa enemmän alaa, puolukka vai mustikka. Metsänpohja-alue perustettiin vasta viime vuonna, jos haluat lukea siitä enemmän, niin klikkaa TÄNNE.






Viime postauksen kommenteissa Lezzie kyseli kuvan kurkkulajikkeesta. Lajike on Passandra. Kirjoitan tähän kokemuksia kasvattamistani eri kurkkulajikkeista.


Passandra -kasvihuonekurkkua olen kasvattanut monena kesänä. Se on erittäin satoinen ja sopivan kokoinen lajike. Kurkut kasvavat n. 15 cm pituisiksi ja koskaan niihin ei ole tullut mitään tautia. Makoisan makuinen, eikä koskaan kitkerä, jos kurkut vaan kerää vihreinä ennen niiden kellastumista. Itsepölyttyvä. Suosittelen!








Dasher -kurkkua kasvatin yhtenä kesänä. Kurkku periaatteessa sopii avomaalle kasvatettavaksi, mutta hyvin sen kasvatus sujui kasvihuoneessakin. Kurkut kasvavat n. 15 cm pituisiksi ja piikikkäiksi. Piikit lähtevät hankaamalla pois. Kurkun kuori on aika paksu, jonka takia en siitä oikein pitänyt, vaikka maku olikin ihan kelvollinen. Itsepölyttyvä ja ei tullut tauteja.







Iznik -minikurkkua kasvatin myös yhden kesän. Kurkun pituus n. 10 cm. Maku on hyvä, jos kurkut kerää tarpeeksi pieninä. Satoa tuli vähän liikaakin, näin kurkut pääsivät kasvamaan liian isoiksi ja muuttuivat vetisiksi ja kitkeriksi. Lajike pölyttyy itse, eikä siihen tullut tauteja.










Syksyisen mukavaa alkavaa viikkoa!