Tämä kesä on ollut ehdottomasti rikkakasvien mieleen. Monenlaistakin rikkaa löytyy, mutta on kaksi lajia ylitse muiden, jotka erityisesti ovat viihtyneet ja joita on saanut kitkeä kaksin käsin ämpäritolkulla.
Keltamo ja vesiheinä eli pihatähtimö.
Keltamo on monivuotinen unikkokasvi, jonka maitiaisneste on oranssia. Alta siniharmaat lehdet ovat parilehdykkäisiä ja keltaiset kukat neliterälehtisiä ja ne ovat pienissä sarjoissa. Vanha kultturiympäristössä tavattava rohdos-ja luonnonkasvi. Leviää siemenillä. Siemenissä on mehevä lisäke, josta muurahaiset pitävät ja levittävät niitä ympäriinsä.
Keltamon juurakkokin on punertavankeltainen. Kasvin maitiaisneste ja eritoten juurakko on erittäin myrkyllinen. Olen pyrkinyt kitkemään keltamot ennen kukkien siementämistä.
Pihatähtimö eli vesiheinä on vetinen, runsashaarainen, rento, yksivuotinen ruoho. Sillä voi olla useita sukupolvia vuodessa. Se on erittäin tehokas lisääntymään, sillä se pölyttää itse itsensä, eikä kukkien tarvitse olla edes auki pölyttyäkseen. Kukkia muodostuu lähes ympäri vuoden, ja siemenet voivat itää mihin aikaan vuodesta tahansa, enin osa kuitenkin keväällä.
Jos vesiheinää kasvaa puutarhassa, voi olla tyytyväinen maan laadun suhteen. Se ilmentää humuspitoista viljavaa maaperää, jossa on riittävästi ravinteita. Vesiheinä haihduttaa maasta liiallista kosteutta ja käyttää liialliset nitraatit omaan kasvuunsa.
Tuosta myöteisestä piirteestä huolimatta olen pyrkinyt tämän kitkemään kun sitä on esiintynyt. Koska se peittää ja tukahduttaa tehokkaasti allensa pienimmät taimet, esim. siemenistä kylvetyt perennat.
Rikatonta elokuun jatkoa!